Kolmenkympin pyykin jo reilusti ohittanut mies tutustuu naisiin ja deittailun ihmeelliseen maailmaan - ensimmäistä kertaa koskaan.
(Tämä oli aiemmin vitutuksen purkublogi, mutta nykyään vituttaa niin vähän ja harvoin, että ei siitä sisältöä blogiin saa)
(mail jokivaris ät netikka piste fi)
Deittirintamalla on ollut edelleen hiljaista, suurimmaksi osaksi johtuen siitä etten ole itse jaksanut tehdä aloitteita. Muutaman viikon olen harvakseltaan kirjoitellut yhden naisen kanssa, ja äskettäin sain häneltä kiitos mutta ei kiitos -viestin. Pisteet naiselle siitä, että vaivautui tuon viestin lähettämään, syvään hiljaisuuteen päättyneitä viestinvaihtojakin olen kokenut riittävästi.
Koska hän ei sitä suoraan sanonut, niin en voi olla täysin varma, mutta ajoituksesta johtuen uskon, että torjunnan syynä oli olematon parisuhdehistoriani. Edellisessä viestissään hän kysyi minulta aiemmista suhteista, ja kun annoin suoraan kysymykseen suoran ja rehellisen vastauksen, niin muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen tuli lyhyet hyvästit.
En silti vieläkään aio lähteä keksimään tarinoita toisenlaisesta menneisyydestä. Jos asiasta suoraan kysytään, niin silloin kysyjä ansaitsee myös rehellisen vastauksen. Ja jos totuus aiheuttaa pakkien saamisen, niin nainen oli silloin väärä. Jaksan ehdottomasti vielä uskoa kohtaavani naisen, jolle kokemuksen puute ei ole kynnyskysymys. Tässä auttaa paljon se, että olen kohdannut jo tässä lyhyehkön treffihistoriani aikana useitakin tällaisia naisia. Sitä sopivaa ei ole vielä löytynyt, mutta sen sijaan on löytynyt useita, joiden kanssa homma ei suinkaan kaatunut kokemattomuuteni paljastumiseen, vaan muuhun yhteensopimattomuuteen.
Toisaalta en myöskään voi moittia niitä suunnilleen ikäisiäni naisia, joille miehen aiemman parisuhdekokemuksen puute on syy antaa pakit. Harmittaahan se omassa tilanteessani välillä, mutta jokainen arvioi kuitenkin asiaa omista lähtökohdistaan, ja valitsee itse ne merkittävät jutut joita kumppaniltaan haluaa. Täydellistä kumppania ei edelleenkään ole olemassa, mutta tässä iässä jonkinlaisen aiemman suhteilun edellyttäminen, tai ainakin sen puutteen pitäminen epäilyttävänä, ei mielestäni ole ollenkaan hölmöimmästä päästä ajatuksia. Paljonkin huonompiin ja pinnallisempiin kriteereireihin törmää jatkuvasti jo pelkkiä deitti-ilmoituksia lukiessa.
|
|
Luin vähän tuolta vuodenvaihteen tienoiltakin ja kas kummaa miten tuo seksi- asia laittoi ajattelemaan.. Olen siis toista kertaa naimisissa ja voin kyllä ihan suoraan sanoa että tämäkin liitto olisi mennyttä jos ihomme eivät sopisi toisilleen niin hyvin. Sillä takana on noita elämän mustia vuosia ja silloin melkein kaikki yhteys katkesi. Edes arkisista asioista puhuminen ei luonnistunut ilman riitaa. Hellä kosketus korjasi paljon hellien sanojen puutetta. Ja seksi sai nukkumaan samassa sängyssä. Kyllä fyysinen yhteensopivuus on todella tärkeää.. sitten jos ongelmia siinä suhteessa tulee niin aiemmat kokematkin kantavat pitkälle, näin uskon ja toivon nyt kun elämän puolivälissä ollaan ja eläkesäästöjäkin alkaa miettimään..
Kiitos avoimista ajatuksistasi.
Minusta tuntuu, että tuo nettitreffailu on selkeistä hyvistäkin puolistaan huolimatta vähän hankala pelikenttä siinä suhteessa, että pelkän kirjoittelun kautta tuntemiensa ihmisten kanssa on niin kovin helppoa katkaista yhteys äkkiä ja ilman selityksiä. Jos jokin asia toisessa vähänkin herättää epäilyksiä, niin ei muuta kuin viestittely poikki ja uutta yritystä eri suuntaan. Kokonaisuutena olen ollut kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon olen kohdannut naisia, joille kokemuksen puutteeni ei ole ollut kynnyskysymys.
Seksiin liittyen mietin juuri tänään sitä, mikä on oleellisin ero parisuhteen ja ystävyyden välillä, ja kyllähän se taitaa olla nimenomaan se parisuhteen fyysinen ulottuvuus. Hyvä parisuhde yhdistää kahden ihmisen syvän ystävyyden ja fyysisen halun toisiaan kohtaan, ja tästä muodostuu ainutlaatuinen kombinaatio, jota kumpikaan, ystävyys tai seksi, eivät yksistään voi korvata.
Tietenkin on olemassa ihmisiä, joille fyysisyydellä ei ole juuri merkitystä, ihmisiä joita ei yksinkertaisesti kiinnosta sitoutua parisuhteeseen tai ihmisiä jotka viihtyvät aidosti yksin eivätkä tarvitse muita lainkaan. Yleisesti ottaen tuo ainutlaatuinen kahden eri tarpeen ja niiden täyttymisen yhdistelmä on kuitenkin uskoakseni se voima, joka saa ihmiset hakeutumaan nimenomaan parisuhteeseen.