Kolmenkympin pyykin jo reilusti ohittanut mies tutustuu naisiin ja deittailun ihmeelliseen maailmaan - ensimmäistä kertaa koskaan.
(Tämä oli aiemmin vitutuksen purkublogi, mutta nykyään vituttaa niin vähän ja harvoin, että ei siitä sisältöä blogiin saa)
(mail jokivaris ät netikka piste fi)
Tässä kolme oivallusta, jotka ovat olleet minulle tärkeitä matkallani ihmissuhteiden maailmassa:
1) Kukaan ei ole lähtökohtaisesti tässä maailmassa kenellekään toiselle mitään velkaa. Yhdelläkään ihmisellä ei ole mitään yleismaailmallista oikeutta parisuhteeseen, saatikka kauniiseen puolisoon tai hyvään elämään. Tämän ymmärtämisen seurauksena kaikenlaiselta esimerkiksi toiseen sukupuoleen kohdistuvalta katkeruudelta putoaa pohja.
2) Naiset eivät ole oma erillinen lajinsa. Me kaikki olemme vain ihmisiä. Ei tarvitse tietää miten "puhua naisille" tai "kohdella naisia oikein", kun vain osaa puhua ihmisille ja kohdella ihmisiä oikein. Jos tämä ei onnistu, niin parisuhteen puute on silloin pienimmästä päästä ongelmia.
3) Ihmis- ja erityisesti parisuhteet eivät synny ja säily itsestään tai ole helppoja kenellekään. Ne vaativat työtä ja vaalimista, kompromisseja ja kommunikaatiota toimiakseen.
Ja laitetaan nyt vielä bonuksena neljäs:
4) On aivan ok ja itse asiassa oman hyvinvoinnin kannalta jopa välttämätöntä olla terveesti itsekäs. Osa ihmisistä, niin miehistä kuin naisista, onnistuu säännönmukaisesti tuottamaan toisille ympärillään pahaa oloa. Sellaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä.
Sinkkuelämää Helsinki -blogin at-miesten tyylinparannusjutun innoittamana ajattelin tehdä omat tyyliohjeeni, jotka pätevät sukupuolesta ja markkina-arvosta riippumatta:
- On aivan ok käyttää huumoritekstillä varustettua t-paitaa, jos 18. syntymäpäiväsi on vielä edessä päin.
- Lippalakki on oiva päähine puutarhatöihin ja luontoretkelle
- Lenkkikenkiä käytetään urheillessa
- Ainoa sovelias tapa käyttää crocseja ja vastaavia muovikalosseja on kantaa ne ulos, valella bensalla ja tuikata tuleen.
- Nahkahousut eivät ole koskaan näyttäneet eivätkä tule koskaan näyttämään hyvältä kenenkään yllä.
Yleisen väitteen mukaan mies ajattelee tietyissä tilanteissa lähinnä jalkovälillään. Vaikka en ole kyseenalaistanut ajatusta sinällään, olen ennen ensimmäisiä ihmissuhdekokemuksiani ajatellut kykeneväni pysymään sellaisen yläpuolella.
Olen ollut armottomasti väärässä. Ollessani kiinnostavan naisen lähellä en pysty aina itsekään sanomaan kumpuavatko ajatukseni, sanomiseni ja tekemiseni tietoisesta mielestäni vai jostain alkukantaisemmasta halusta. Pystyn kyllä näkemään eron kun etäisyyttä tilanteeseen on riittävästi, ts. jälkikäteen, mutta tilanteen ollessa päällä en.
En silti tiedä onko suurempi ongelma se, että en tunnista ja osaa käsitellä mielihalujani reaaliajassa vai se, että yritän liikaa analysoida ja hallita tilannetta, jossa ehkä pitäisi vain antaa tunteiden johtaa. Täydellinen kontrolli ei ole mahdollista eikä edes toivottavaa, ja toisaalta minkäänlaisen kontrollin puute on yhtä lailla huono asia. Kuten niin monessa muussakin asiassa, myös tässä pitäisi löytää se kultainen keskitie.
Toivon, että kokemuksen myötä helpottaa.
Ensin viikko sitten tälle:
http://www.dilbert.com/strips/2012-03-10/
Ja tänään tälle:
http://www.dilbert.com/strips/2012-03-18/
Mitä odotan sinulta?
Että teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi
Että olet rehellinen itsellesi
Älä ole kanssani siksi, että minä haluan
Tee se siksi, että itse haluat
Mitä toivon sinulta?
Että annat minulle aikaasi
Että päästät minut lähemmäksi
Se ei ole tässä ja nyt vaan polku
Tärkeintä on suunta ja tahto
Deittirintamalla on ollut edelleen hiljaista, suurimmaksi osaksi johtuen siitä etten ole itse jaksanut tehdä aloitteita. Muutaman viikon olen harvakseltaan kirjoitellut yhden naisen kanssa, ja äskettäin sain häneltä kiitos mutta ei kiitos -viestin. Pisteet naiselle siitä, että vaivautui tuon viestin lähettämään, syvään hiljaisuuteen päättyneitä viestinvaihtojakin olen kokenut riittävästi.
Koska hän ei sitä suoraan sanonut, niin en voi olla täysin varma, mutta ajoituksesta johtuen uskon, että torjunnan syynä oli olematon parisuhdehistoriani. Edellisessä viestissään hän kysyi minulta aiemmista suhteista, ja kun annoin suoraan kysymykseen suoran ja rehellisen vastauksen, niin muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen tuli lyhyet hyvästit.
En silti vieläkään aio lähteä keksimään tarinoita toisenlaisesta menneisyydestä. Jos asiasta suoraan kysytään, niin silloin kysyjä ansaitsee myös rehellisen vastauksen. Ja jos totuus aiheuttaa pakkien saamisen, niin nainen oli silloin väärä. Jaksan ehdottomasti vielä uskoa kohtaavani naisen, jolle kokemuksen puute ei ole kynnyskysymys. Tässä auttaa paljon se, että olen kohdannut jo tässä lyhyehkön treffihistoriani aikana useitakin tällaisia naisia. Sitä sopivaa ei ole vielä löytynyt, mutta sen sijaan on löytynyt useita, joiden kanssa homma ei suinkaan kaatunut kokemattomuuteni paljastumiseen, vaan muuhun yhteensopimattomuuteen.
Toisaalta en myöskään voi moittia niitä suunnilleen ikäisiäni naisia, joille miehen aiemman parisuhdekokemuksen puute on syy antaa pakit. Harmittaahan se omassa tilanteessani välillä, mutta jokainen arvioi kuitenkin asiaa omista lähtökohdistaan, ja valitsee itse ne merkittävät jutut joita kumppaniltaan haluaa. Täydellistä kumppania ei edelleenkään ole olemassa, mutta tässä iässä jonkinlaisen aiemman suhteilun edellyttäminen, tai ainakin sen puutteen pitäminen epäilyttävänä, ei mielestäni ole ollenkaan hölmöimmästä päästä ajatuksia. Paljonkin huonompiin ja pinnallisempiin kriteereireihin törmää jatkuvasti jo pelkkiä deitti-ilmoituksia lukiessa.
Tämä on nyt lähinnä jonkinlainen sivuhuomautus, joka tuli mieleen saatuani juuri luettua Neil Gaimanin Hämähäkkijumalan (suosittelen, aivan erinomaisen kiehtova ja pohjimmiltaan positiivinen ja hyväntuulinen tarina). Lopun kiitososiossa kirjailija kiitti saamastaan avusta bloginsa lukijoita, jotka kirjailijan sanoin "tietävät yhdessä kaiken, mitä tiedettävissä on". Tämä kolahti, koska se osuu tavallaan yksiin sen kanssa, mtä itse pidän hienoimpana internetin meille tarjoamana asiana.
Oli kyse sitten viimeisimmästä tutkimustiedosta, neuvoista arkipäivän askareisiin tai vertaistuesta ja muiden kokemuksista henkilökohtaisen elämän asioissa, täältä netistä löytyy aina joku joka tietää ja osaa, joku joka osaa neuvoa tai ainakin joku, jonka kanssa voi jakaa samankaltaisia kokemuksia.
Tekniikka ja välineet ovat toissijaisia, minulle netti on yhtäkuin ne ihmiset, jotka sinne tietoa tuottavat ja jotka sitä jakavat eteenpäin. Unohtamatta tiedon etsijöitä ja käyttäjiä, joiden käyttäytyminen määrää aika pitkälle sen, mikä tieto on helposti löydettävissä ja mikä taas hautautuu massojen alle ja jää ehkä unohduksiin.
Te kaikki yhdessä teette tämän mahdolliseksi. Kiitos siitä.
Aikaisemman aihetta sivuavan kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut, ja lisäksi kun Onnellisen Norpan ja nodespairin teksteissä on viime päivinä liikuttu asian tiimoilla, niin ajattelin kirjoittaa tähän väliin jotain mieleen tulleita ajatuksia.
Kirjoitin aiemmin, että seksi ei ole ollut minulle niin tärkeää, että olisin erikseen lähtenyt sitä hakemaan, vaan ajattelin sen tulevan jossain vaiheessa seurustelun mukana kuvioihin. Nyt kun olen tilanteessa, jossa olen päässyt kerran mutta vain kerran kokeilemaan, niin suhtaudun asiaan jonkin verran toisin. Suoraan sanottuna viime viikkoina on ollut hetkiä jolloin en ole, kuvaannollisesti, meinannut pysyä housuissani halujeni kanssa. Mitään yhden yön juttuja en ole lähdössä hakemaan vieläkään, mutta ekan kokemukseni perusteella odotan seuraavaa kertaani innolla, ja pyrin tarttumaan tilaisuuteen kun sellainen eteen tulee. En tietenkään kenen tahansa kanssa enkä hinnalla millä hyvänsä, mutta joka tapauksessa minä haluan lisää seksiä. Kuten jo aiemmin totesin, vähintään puolet omasta nautinnostani oli huomata se, miten toinen siitä nautti. On aivan käsittämättömän upeaa tuntea olevansa haluttu, ja sitä tunnetta minä haluan myös lisää.
Se mitä yritän tietoisesti välttää on minkäänlainen seksin mystifioiminen ja nostaminen jalustalle. Se on kuitenkin ehkä syömisen ja hengittämisen jälkeen luonnollisinta mahdollista toimintaa ihmiselle. Aikaisemmassa tekstissäni nimimerkki Ulla esitti kommentin, jonka tulkitsin jonkinlaiseksi pettymyksen osoitukseksi siitä, että olin yli kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen harrastanut seksiä ensimmäisen kerran muualla kuin rakastavassa parisuhteessa. Tavallaan uskon ymmärtäväni sen, mistä tällainen ajattelu on peräisin, mutta en voi sanoa jakavani sitä. Minulle tällainen ajatus on osoitus siitä, että seksiä pidetään jotenkin mystisenä ja liian isona asiana harrastettavaksi muuten kuin tiiviissä parisuhteessa, tai että sitä pitäisi odottaa vain odottamisen vuoksi ja pitää jonkinlaisena palkintona jonka saa vasta sitten kun on osoittanut rakkautensa.
Oma ajatteluni on tavallaan lähes päinvastaista. Seksi on minulla siinä mielessä hyvinkin tärkeää, että en voi kuvitella eläväni parisuhteessa, jossa seksi ei toimi eikä halua ole. Haluan suhteen, joka toimii paitsi henkisesti, myös fyysisesti. Ja siitä syystä myös seksi on syytä ottaa kuvioon mukaan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Siinä tilanteessa olevien kahden ihmisen pitää keskenään sopia mitä tämä tarkalleen heidän tapauksessaan tarkoittaa, mutta tietoinen odottaminen ja seksin lykkääminen kunnes henkinen yhteys on tiivis ja hyvä voi olla aivan yhtä todennäköisesti tie karuun pettymykseen kuin jotenkin erityisen hyvään ensimmäiseen kertaan.
Toisaalta minusta seksiä voi aivan hyvin harrastaa myös puhtaasti yhteisen nautinnon vuoksi, jos molemmat osapuolet ovat aikuisia ja samalla kartalla suhteen luonteesta. Onnellisen Norpan termiä käyttäen voisin mielelläni kokeilla jumppakaveruutta jonkun kanssa, vaikka mitään vakavampaa sen ihmisen kanssa ei olisikaan suunnitelmissa.
Olen miettinyt asiaa joskus myös yleisemmällä tasolla, ja ajatukset siitä, että seksi kuuluu vain parisuhteeseen tai avioliittoon, ovat minulle jonkinlaisia melankolisia kaipuunosoituksia kuvitteelliseen "parempaan" tai "puhtaampaan" menneeseen aikaan. Yliseksualisoitumisesta ja seksuaalisuuden tunkemisesta joka paikkaan puhutaan nykyään paljon, enkä kiellä etteikö asia olisi joissain paikoissa aivan todellinen ongelma. Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden päällä olleen kielletyn hedelmän verhon poistuminen on kuitenkin kokonaissaldoltaan ehdottoman positiivinen asia. Vai voiko joku vakavalla naamalla väittää, että esimerkiksi suhtautuminen naiseen seksuaalisena ja omat halunsa omaavana yksilönä tai yhteiskunnan ja lainsäädännön suhtautuminen seksiin yleensä olisi ollut jotenkin parempaa ja terveempää vaikkapa puoli vuosisataa sitten?
Käytin edellisessä kappaleessa myös aivan tarkoituksella termiä kuvitteellinen menneisyys, koska menneiden aikojen ja ihmisten esittäminen jotenkin puhtaampina ja vähemmän painoa seksiin laittaneina vaatii aika valikoivaa otetta. Ihmiset ovat hyppineet sängystä toiseen, harrastaneet yhden yön suhteita ja pettäneet kumppaneitaan aivan yhtä lailla myös edellisillä vuosikymmenillä ja -sadoilla. Tässä suhteessa muutos on ollut paljon pienempi kuin voisi kuvitella. Todellinen muutos on tapahtunut suhtautumisessa seksuaalisuuteen ja sen eri muotoihin, häpeän taakka ja samalla salailun tarve on nostettu pois monien aiemminkin olemassa olleiden, mutta vain kuiskaten puhuttujen asioiden päältä. Ellette usko, niin koettakaapa joskus jututtaa omia vanhempianne tai isovanhempianne asian tiimoilta. Voitte yllättyä, minä ainakin yllätyin :)
Joulu on minulle selkeästi perheen ja erityisesti lasten juhla, enkä ole itse aikuisiällä sitä oikeastaan juhlinut. Sinkkuna ja yksin asuvana siihen ei ole tuntunut olevan mitään syytä, ja joulun leimautuminen perhejuhlaksi on päinvastoin joskus saanut yksinäisyyden tuntumaan joulun aikaan tavallistakin ahdistavammalta ja aiheuttanut vastareaktion, jossa kaikki jouluun liittyvä on ärsyttänyt. Ylimääräiset palkalliset vapaat ovat toki aina mukavia, ja saahan jouluna rauhoittua, syödä hyvin ja hemmotella itseään tavallistakin enemmän, mutta pohjimmiltaan joulu ei ole minulle eronnut mitenkään merkittävästi muista vuoden juhlapyhistä ja arkivapaista.
Sinkku ja yksin olen toki edelleen, mutta tämän joulun alla yksinäisyys ei kuitenkaan tunnu mitenkään musertavalta, vaan tunnelma on päinvastoin hyvä ja rentoutunut. Tämä on ollut hyvä vuosi, ja suuntaan toiveikkaana ja itselleni poikkeuksellisen optimistisena uuteen vuoteen.
Hyvää joulua ja uutta alkavaa vuotta lukijoille!
Raapustelin äskettäin melko pitkän tekstin siitä, onko miehen ja naisen mahdollista olla pelkästään kavereita. Ja lukiessani omia sanojani ruudulta tajusin, että koko kysymys on täysin älytön, ellei ensin määritellä mitä tarkoitetaan sanalla kaveri. Ja sama uudestaan, jos kaveri korvataankin sanalla ystävä, niin merkitys vaihtuu taas, ainakaan minulle ne eivät ole synonyymejä, vaan tarkoittavat tilanteesta riippuen huomattavankin eri asioita. Ja koska koko aihe on todennäköisesti erilaisilla ihmissuhdepalstoilla loppuun kaluttu, niin heitin koko tekstin lopulta roskakoriin, mutta sen kirjoittaminen auttoi minua kuitenkin jonkin verran jäsentelemään asioita pääni sisällä.
Olen tehnyt S:n kanssa samankaltaisen kierroksen nyt kahteen kertaan, alkaen varovaisesta tapailusta kiertäen intiimien hetkien ja sitten pienen kriisin kautta takaisin alkuun. Ensimmäisen ja toisen kierroksen erona on kuitenkin se, että nyt toisen kierroksen lopuksi myös minä tunnen olevani valmis päästämään irti ja tyytymään siihen, ettei mikään muu kuin enintään kaveruus ole meille nyt mahdollista. S on monella tavalla sellainen ihminen, jollaista vilpittömästi ihailen, ja jollaisen kanssa toivoisin voivani elämäni jakaa, mutta sitten kuitenkin jotain puuttuu. Vähintäänkin ajankohta on selkeästi väärä, olemme tällä hetkellä matkalla liian eri suuntiin liian erilaisilla vauhdeilla.
Sen erityisen toisen ihmisen löytämisen suhteen olen siis taas alkutilanteessa, tosin muutamaa merkittävääkin kokemusta ja oppituntia rikkaampana. Ja se ei ole ihan vähän se, ottaen huomioon miten pitkään olin täysin kokemuksia vailla. Vaikka olenkin pettynyt, en ole onneton tai toivoton.
